Oho!

Voitteko uskoa? Vastasin puhelimeen juuri äsken. No, nykypäivänähän kaikki vastailee puhelimiin, mutta tämä oli ehkä vähän eri asia. On aivan eri vastata tutulla kielellä jollekin tuttavalle kuin vieraalla kielellä henkilölle, jonka tietää, mutta ei tunne.

Täällä kotona on minun lisäksi vain Jonas ja piano-opettaja. Jonaksella on tunti nyt ja minulla oli äsken. Kotipuhelin soi täällä useamman kerran päivässä, mutta aina on ollut joku vastaamassa. Tällä kertaa ei ollu muita, vain minä. Annoin puhelimen soida jonkin aikaa, mutta tajusin sitten, että siihen oli vastattava. Vastasin! Soittaja kyseli vain Mamaa ja sanoin, ettei hän ole kotona. Nyt on oikeestaan aika hieno tunne. Tämä tuntuu varmasti naurettavalta, mutta se on tosiasia. Jotenki aattelee, että minä osaan, minä pystyn ja minä hallitsen saksan vielä joskus. En ajatellut kuitenkaan hallita Saksaa, ihan vaan saksankielen. :D

Saksa sujuu jo niinki hyvin, että minun pitämää esitelmää kehuttiin paljon. Pidin viime viikolla paikallisen Rotary-clubin kokouksessa lyhyen esittelyn perheestäni ja Suomesta. Esitelmän olin tehnyt alusta loppuun aivan itse ja saksaksi vieläpä. (en tiedä oilisiko englanniksi sujunut) Kotona edellisenä päivänä esitin esitelmäni host-perheelle ja he korjasivat muutamia kielioppivirheitä.