Oho!

Voitteko uskoa? Vastasin puhelimeen juuri äsken. No, nykypäivänähän kaikki vastailee puhelimiin, mutta tämä oli ehkä vähän eri asia. On aivan eri vastata tutulla kielellä jollekin tuttavalle kuin vieraalla kielellä henkilölle, jonka tietää, mutta ei tunne.

Täällä kotona on minun lisäksi vain Jonas ja piano-opettaja. Jonaksella on tunti nyt ja minulla oli äsken. Kotipuhelin soi täällä useamman kerran päivässä, mutta aina on ollut joku vastaamassa. Tällä kertaa ei ollu muita, vain minä. Annoin puhelimen soida jonkin aikaa, mutta tajusin sitten, että siihen oli vastattava. Vastasin! Soittaja kyseli vain Mamaa ja sanoin, ettei hän ole kotona. Nyt on oikeestaan aika hieno tunne. Tämä tuntuu varmasti naurettavalta, mutta se on tosiasia. Jotenki aattelee, että minä osaan, minä pystyn ja minä hallitsen saksan vielä joskus. En ajatellut kuitenkaan hallita Saksaa, ihan vaan saksankielen. :D

Saksa sujuu jo niinki hyvin, että minun pitämää esitelmää kehuttiin paljon. Pidin viime viikolla paikallisen Rotary-clubin kokouksessa lyhyen esittelyn perheestäni ja Suomesta. Esitelmän olin tehnyt alusta loppuun aivan itse ja saksaksi vieläpä. (en tiedä oilisiko englanniksi sujunut) Kotona edellisenä päivänä esitin esitelmäni host-perheelle ja he korjasivat muutamia kielioppivirheitä.

Maailmanpyörässä

On näköjään tullut taukoa, mutta sehän on ihan luonnollista. Viime viikolla oli matikan ja englannin kirjotukset ja kirjotin muun luokan mukana, vaikkakin hyvin heikolla menestyksellä. Täällä kirjotuksiksi sanotaan normaaleja kokeita, tai oppilaat sanovat. Opettajat käyttävät nimitystä luokkakoe. Numerot täällä menee ihan väärin päi (tai sitte menee Suomessa). Ykkönen on paras numero ja vitonen huonoin. Kutonen on sama kuin Suomessa nelonen eli hylätty.

Sairaana ollessa löysin tien saksankielisen kirjallisuuden maailmaan. Lukemisena on nyt lasten kirjoja, koska ne ovat melko helppolukuisia. Tällä hetkellä on menossa Astrid Lindgrenin tuotantoa. Suomenkielisiä kirjoja minulla on muutama mukana, mutta ne olen jo kaikki lukenut. :) 

Kohta on kirja luettu ja lähden vierailemaan
kirjastossa.

Toissaviikonloppuna täällä Lingenissä oli juhlaviikonloppu. Juhla oli nimeltään ihan vain Koko kaupungin juhla. Perjantai-iltana keskusta kuhisi väkeä. Lauantaina näkyi enemmänkin lapsiperheitä, mutta väkeä oli silloinkin paljon. Pääsin ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana maailmanpyörään. Ensin meinasin jättää menemättä, mutta onneksi uskaltauduin. Kokemus oli aivan mahtava ja varmasti tulen joskus uusimaan sen. Huonosti vain sattui juuri meidän kori (vai mikä lie onkaan) pysähtymään aivan ylös keskelle, kun väkeä lastattiin muihin koreihin. Sinne aivan ylimälle paikalle jäi joka neljäs kori.

Näkymä maailmanpyörästä torille.

Valaistu maailmanpyörä mustaa iltataivasta vasten.

Torin laidalla sijaitsevat talot ovat tyypillisiä saksalaisia taloja.

Olen saanut koulusta ystäviä ja koulupäivä ei ole enää yksinnolemista. Olen minä aijemminkin ollut luokkalaisten kanssa, mutta heillä on aina omat jutut, joten olen ollut aina silti henkisesti yksin. Olen saanut ystävikseni pari rinnakkaisluokan tyttöä, joiden kanssa olen muutenkin ollut tekemisissä. Toinen kuuluu samaan kirkkoon kuin host-perheeni. Toinen on itse ollut Brasiliassa vaihdossa ja on aktiivinen Rotexi. Tämä tyttö on todennäköisesti tuleva host-siskoni, mutta näillä näkymin he ovat vasta neljäs perheeni. Yleensä Rotaryn vaihtareilla on kolme perhettä, mutta minulla taitaapi olla neljä. Muuten liikun koulussa paljon yhden toisen vaihtaritytön ja pakolaisten kanssa. Olen saanut pakolaisten joukosta yhden hyvän ystävänkin. :)

Sairastelua

Ich bin acht Tage krank gewesen und ich bin noch bisschen krank. Nicht gut.. Das Wetter ist ganze Woche schön gewesen, aber jetzt es regnet. Wenn ich krank gewesen bist, es ist schönes Wetter gewesen. Und wenn es regnet, ich bin nicht so krank. Also, ich habe diese Woche schlecht geschlaft, weil es so heiß gewesen ist. (am Tag 27°C bis 32°C) Vielleicht kann ich jetzt besser schlafen, wenn es regnet. (Pahoittelen, etten osaa. Virheitä saa korjata kommentteihin halutessa.)

Yksi hyvä puoli tässä sairastelussa on: opin saksaksi myös sairastamiseen liittyvää sanastoa. Olin ensin kuumeessa ja ajattelin asiaa oppimisen kannalta ja sain muutamaa päivää myöhemmin mahataudin. Ehkäpä sairastelu kuitenkin johtuu paikallisesta bakteerikannasta, johon elimistöni ei ole tottunut. Oli miten oli, kivaa tämä ei ole. Tämä viikko on ollut koulussa projektiviikko, joten on todellakin ikävää olla sairas. Olisin saanut kulkea kameran kanssa ympäri koulun aluetta kuvailemassa, koska minulla olisi nyt valokuvauskurssi.

Minulla on oikein saksan teho-opiskelua: kolme eri saksankurssia + olen koko ajan saksankielisessä ympäristössä. Yksi saksankurssi on koulussa joka päivä tuplatunti, kahdesti viikossa käyn iltakoulun saksantunneilla ja kotona pyrin tekemään joka päivä Rosetta Stone -kielikurssia, joka kaikkien Rotary-vaihtareiden pitää ostaa. Olen oppinut tämän puolentoista kuukauden aikana enemmän saksaa kuin kolmen kurssin aikana koulussa. Olen ennen tänne tuloa lukenut vain kolme kurssia saksaa, joten en todellakaan hallitse saksankieltä. Alkushokista olen päässyt yli. Siis siitä,  että täällä ei todellakaan kukaan osaa suomea. Niin paitsi yksi tuttavani osaa sanoa: "Minä rakastan sinua."

Rotary sleepover

Lauantaiaamuna heräsin vähän kuuden jälkeen väsyneenä. Autossa sitten nukuin ja heräsin Oldenburgissa, jonne olin matkustanut yhdessä host-isäni, Josën ja Josën host-isän kanssa. Josë on myös vaihto-oppilaana täällä Lingenissä. Er kommt aus Chile und spricht nur eim bisschien Deutsch.

Perillä Oldenburgissa oli ensin tiedossa Rotaryn tylsiä pälätyksiä. Sitä se aina on Rotaryn tilaisuuksissa. Puolenpäivän aikoihin host-vanhemmat lähtivät ja jäimme pitämään hauskaa vaihtareiden ja Rotexien kanssa. Rotexit ovat paikallisia, jotka ovat olleet vaihdossa. Iltapäivällä pidimme esittelyjä maistamme nuorille, jotka aikovat lähteä vaihtoon. Oli kyllä välillä aika sekamelskaa, kun kaikki yrittivät takoa, että se oma kotimaa on paras vaihtoehto. :D Minulla oli vähän haastetta: Olen tämän kyseisen alueen (Distric 1850) ainoa suomalainen ja jopa ainoa eurooppalainen. On yksi Venäjältä, mutta Venäjää ei kuulema lasketa Eurooppaan.

Pidimme esittelyt maistamme pienissä ryhmissä. Minä olin aasialaisten ja sen yhden venäläiset kanssa samassa ryhmässä. Kerroimme kaikki aika samalla kaavalla maistamme ja esityksemme oli luultavasti tylsin, valitettavasti. Brasilialaiset vetivät kunnon tassin ja meksikolaisillakin oli jonkinlainen musiikki-/tanssiesitys. Etelä-Amerikasta on suurin osa alueen 1850 vaihtareista.

Odottelimme salin ovien takana vuoroamme esitellä maitamme.

Entisiä ja nykyisiä vaihtareita laulamassa kitarasäestyksellä.
Tässä on alle puolet poppoosta.

Joskus kahdeksan aikoihin lähdimme liikuntahallille, jonka olimme vuokranneet yöksi. Pitseriasta haettiin kaksi autolastillissta pitsaa ja jokainen sai oman pitsan. Pitsalaatikoita käytettiin istuimina pitkin iltaa, koska likainen kivetys ei ole kovin mukava istumapaikka. Liikuntasaliin viritettiin diskovalot ja laadukkaat kaiuttimet. Jokainen laittoi oman petipaikkansa ja osa ehti saada paikan paksulta jumppapatjalta (tai mitä lie patjoja ne liikkasalien patjat on). Osa valvoi koko yön tanssien ja jutellen, aika suurikin osa. Musiikkia hiljennettiin joskus kahden aikaan aamuyöstä, jotta pystyisi nukkua. Itse kävin nukkumaan vasta, kun päivää oli kestänyt neljä tuntia. Puoli kahdeksalta heräsin enkä saanut nukuttua, vaikka yritin. Kahdeksalta nousivat viimeisetkin.

Aamulla kaikki kävelivät unisina sinne tänne etsien kamppeitaan ja pakaten. Eteisaulaan oli laitettu aamupalaa: leipää, omenaa ja juomista. Jonotimme omien lautasten kanssa pitkänä jonona. Kaikilla täytyi olla omat lautaset, mutta muutama onneton oli unohtanut. Sain jonottaa aamupalaa melko kauan, koska olin lähes viimeinen. Söimme liikuntahallin edessä ulkona ja keräsimme paljon katseita niin kuin edellisenä iltanakin. Siivosimme ja siivosimme. Moni lähti heti aamupalan jälkeen, mutta osa jäi vielä viimeistelemään paikkoja. Olin niiden viimeisten joukossa, koska juna lähti vasta yhdentoista jälkeen.

Kävelimme pari kilometria juna-asemalle ja puolessa välissä pysähdyimme kahvilaan. Söimme, joimme ja katselimme vesisadetta ja toivoimme sen loppuvan. No, ei se sade loppunut ja saimmekin pienen suihkun loppumatkasta. Juna-asemalla ostimme liput, joiden kanssa oli kummallisen paljon säätämistä. Olimme siis liikkellä seitsenhenkisellä porukalla: kolme vaihtaria ja neljä rotexia eli entistä vaihtaria. Melkein nukahdimme juna-aseman lattialle, kun yhtäkkiä joku tajusi junan lähtevän muutaman minuutin päästä. Juoksimme junalle ja huomasimme, että kolme oli jäänyt johonkin. Kaksi tulikin pian, mutta vielä yksi. Juna oli jo lähdössä ja hätäännyimme vähän. Onneksi silloin tämä kadonnut juoksi kahvikuppi kädessä junalaituria pitkin meidän luokse. :D

Matkustmme tunnin verran ja jäimme yhdelle asemalle odottamaan seuraavaa junaa. Melkei tunnin jouduimme odottamaan junalaiturilla pienessä katoksessa ensin helteessä ja sitten yhtäkkiä tulleessa kaatosateessa. Nukuimme kaikki yhdessä mytyssä tai en tiedä nukkuivatko kaikki. Itse nukuin ja sikeästi nukuinkin. Minua saatiin herätellä pitkään ennen kuin lopulta heräsin ja ehdin juuri junaan. Juna oli paikallisjuna, jonka penkit olivat erittäin huonot nukkumiseen. Yksi rotexeista kävi jalkotilaan nukkumaan ja me muut yritimme saada hyvän asennon huonoilla penkeillä. Se matka ei puolta tuntia kauempaa kestänyt ja pian olimme aurinkoisessa Lingenissä. Totta, kotikaupungissani Lingenissä oli lämmin ja aurinko paistoi. :)

Nukuimme junalaiturilla. Olen tuo harmaa mytty
vasemmassa alanurkassa.

Viikonlopun valvominen tuntuu vieläkin väsymyksenä tai sitten se johtuu tästä flunssasta. En muutenkaan kovin paljoa välittänyt olla siellä. Ei Vanessakaan kuulema tykännyt, mutta kuulema tämmöinen on vain pari kertaa vuodessa. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin, mukaviin ihmisiin ja sain Rotary-jakkuuni pinssejä niin, ettei se ole enää tylsä. :)

Muutama kuva

Olin kerrankin torstaina kirkolla ajoissa. Jopa varttia aijemmin, joten aikaa jäi hieman kuvailullekin. Torstaisin on katolisen kirkon kuoro ja sen takia olin liikkeellä kirkolla. Valitettavasti kuoro kestää iltakymmeneen, joten olen ollut tämän päivän aivan unessa.

Kotini sisäänkäynti. Ovelle tuleva näkee suoraan
ruokapöytään. :D

Katu kaupungin keskustassa vähän ennen kahdeksaa
on näinkin autio.

Katolisen kirkon seinässä oleva teksti. Tuo laatta on
suunnilleen sängyn kokoinen.

Valtavan kirkon valtava pääovi, noin kaksi kertaa minun
pituiseni. Arvioisin kolmimetriseksi.

Porraskäytävässä on Etelä-Amerikkalaiselle tavaralle
omistettu paikka, Paraguai ja sukulaiset
ovat läsnä.

Lähden viikonlopuksi Rotaryn tapahtumaan, sleepover. Sinne tulee muitakin Rotaryn vaihto-oppilaita Saksasta kuten rinnakkaisluokkalaiseni Columbiasta. Yökylän järjestävät Rotexit eli joukko saksalaisia nuoria, jotka ovat olleet Rotaryn kautta vaihto-oppilaana. Osa on ollut viime vuonna ja osa useampi vuosi sitten. Ensi viikolla taidankin kirjoittaa siitä.

Aika juoksee

Ihan kummallista ajatella, että tasan kuukausi sitten tähän aikaan lähdin Suomesta. Lähdin elokuun ensimmäinen päivä ja nyt ollaan jo syyskuun ensimmäisessä. Aika on mennyt todella nopeasti koulua käyden ja kieltä oppien. Toisaalta taas tuntuu, kun olisin tuntenut host-perheeni aina. Kaikki perheenjäsenet ovat minulle hyvin tärkeitä. On minulla ikävä sinne oman perheeni pariin. Tätä kirjoittaessa kuuntelen samalla veljeni muistitikulle lataamia kappaleita ja väkisinkinkin tulee mieleen kapeat, rakkaat kasvot. Suurkiitos Arto!

Ehdottomasti lempipaikkani, hämppiskeinu :)

Tänään olen ollut surullisella ja haikealla mielellä ja siihen on syynsäkin. Siskoni Andrea lähtee tänään Chileen ja tulee takaisin vasta toukokuussa. Minulla on kaksi siskoa (Suomessa), jotka ovat minua paljon nuorempia. Andreasta olen saanut läheisen samanikäisen siskon, jollaista minulla ei ole ollut. Nyt tämä sisko lähti maailmalle. Aamulla itkimme ja halasimme hyvästiksi ja vannoimme näkevämme vielä. Toinen host-siskoni Felicia on myös aivan murtunut. Olemme yrittäneet lohduttaa toisiamme. Felicialla on kuitenkin vielä yksi sisko, minä. Ja minulla Felicia.

Kukakohan tätkin harppua soittaa?
Minä aina välillä :)