Juhlimista

Eilen järjestettiin juhlat kotonamme kaikille Lingenissä asuville paragualaisille. Mama on syntynyt ja elänyt lapsuutensa Paraguaissa. Myös perheen isän veli asuu Paraguaissa. Maman äidinkieli on espanja, koska Paraguaissa puhutaan espanjaa ja papakin hallitsee espanjan moitteettomasti. Täällä oli eilen reilu kolmekymmentä juhlijaa juhlimassa myöhään yöhön. MInä itse väsyin jo puolenyön aikaan ja lähdin nukkumaan. Tällä viikolla olen nukkunut muutenkin huonosti helteiden takia.

Host-sisareni Jonas ja Felicia sekä minä olimme eilen vain ensimmäiset kaksi tuntia koulussa. Vanhemmat olivat pyytäneet loppupäivän vapaaksi, sillä lähdimme viettämään päivää sukulaisperheen kanssa. He olivat tulleet Paraguaista vain pariksi päiväksi. Pyöräilimme sairaalalle, jossa vanhemmat ovat töissä. Papalla, Dr. Klassen, on sairaalassa jopa oma vastaanotto. Sairaalassa söimme toisen aamupalan, joka oli hyvin maittava. Pääsimme kiertämään ja katselemaan sairaalaa. Se on katolinen sairaala, jossa on kaksi kappelia ja Mutter Teresa Haus (äiti Teresan talo).

Ajelimme Ems-joen varrella olevalle hotellille ja lähdimme veneilemään. Paatti ei ollut mikään soutuvene vaan pieni ravintola. Emme kylläkään syöneet siellä muuta kuin jotain naposteltavia. Sää oli aivan mahtava ja näkymät joella upeita. Niin upeita, että kuvaaminen jäi. Paitsi Host-isäni haluaa aina ottaa selfieitä joka paikassa kaikkien kanssa, joten minusta on monta kuvaa hänen kännykällään.

Palattuamme takaisin hotellille menimme hotelliin syömään. Söimme kaikki kahden edestä ja olimme haljeta. Söimme ulkona helteessä ja ruoka kypsyi luultavasti lisää. Lopulta sain jääpaloja mekkoni sisään ja Andrea niskaan. Jonaksen hattu lensi suuren kukkapenkin keskelle. Päätimme lähteä, olimmehan jo muutenkin täynnä. Lähdimme kotiin laittamaan kaiken juhlia varten valmiiksi.

Iltaisin toivotamme Andrean kanssa toisillemme hyvää yötä.
Andrea: Gute nacht kleiner Schwester!
Minä: Gute nacht junger Schwester!
Toivotamme näin, koska pituuseroa meillä ei ole paljonkaan ja ikäeroakin vain 11 päivää. Niin Andrea on pidempi minua, mutta nuorempi. :D

Koulua helteessä

Tämä alkuviikko on mennyt helteisissä tunnelmissa. Tänään on varjossa 29°C ja auringossa suorastaan paistuu. Huoneeni on kolmannessa kerroksessa, joten tämä lämpenee aika mukavasti, ehkäpä liiankin. Ei ainakaan joudu palelemaan. Ja hellettä on luvattu ainakin vielä viikonlopuksi. :D

Ei täällä koko ajan ole kuitenkaan hellettä ollut. Kävimme sunnuntaina rannikolla ilman hellettä. Aurinko pilkahteli vain ajoittain pilvien lomasta. Vesisateesta saimme "nauttia" enemmän kuin auringonpaisteesta, mutta se ei menoa haitannut. Vesi oli melko lämmintä ja harmittelin, etten ollut ottanut uimapukua. Toiset katsoivat kauhuissaan, että uisitko sinä tuolla kylmässä vedessä. Ovat muutenkin kauhistelleet tapaani kulkea varpasiltaan. En minä niitä sukkia laita, jos tarkenee hyvin ilmankin. Joku sanoikin, että Suomestahan tuo on tullut. :D

Host-siskoni Felicia ja minä vanhan tuulimyllyn luona.

Upeita aluksia rantautuneena pilvisäässä

.

Olen aloittanut tällä viikolla saksankielen opetusryhmässä koulussa. Opetus on tarkoitettu maahanmuuttajille, mutta minun lisäkseni siellä on toinenkin vaihto-oppilas, ystäväni Vanessa Columbiasta. Tietenkään kaikki maahanmuuttajat (ja me kaksi vaihtaria) eivät ole samassa ryhmässä. Minulla on saksaa joka päivä tuplatunti Vanessan, kahden maahanmuuttajatytön ja kahden -pojan kanssa. Nämä neljä maahanmuuttajaa puhuvat persiaa ja Vanessan äidinkieli on espanja. Tykkään noista saksantunneista useammastakin syystä. Ensinnäkin opin nopeammin kieltä, kun käytän ja opiskelen sitä yhtä aikaa. Toiseksi en joudu joka tunnilla istumaan ja kuuntelemaan jotain, mitä en ymmärrä tai ymmärrän vain vähän. Meillä on myös mukavaa. Meitä yhdistää se, ettemme osaa kieltä ja kommunikointimme on välillä hyvinkin hauskaa elehtimistä.

Opiskelen koulussa muuten luokkani (10d) mukaisella lukujärjestyksellä paitsi nuo saksan tuplatunnit. Ranskantunnit ovat ehkä pitkäveteisimpiä. Enhän minä tänne tullut ranskaa opiskelemaan, mutta kyllä sitä on lukujärjestyksessäni kolmesti viikossa. Politiikka ja historiakin menevät suurimmaksi osaksi ohi, koska en ymmärrä. No, saksa sitten ei ole ainakaan helpompaa. Sama kun opiskelisi äidinkielenään saksaa. Viimeksi teimme runoanalyysiä, tai muut paitsi minä. En ymmärtänyt edes runoa. :D Uskonnossa minulla on evankelinen uskonto, ei katolinen. Olin ensin merkattu kumpaankin ryhmään, mikä aiheutti sekaannusta.

Joka päivä oppimista

Tällä viikolla on tapahtunut paljon kaikkea ja sekaan on mahtunut paljon uuttakin. Tänään (perjantaina) tulin ensimmäisen kerran koulusta yksin kotiin ja osasin. Osaan mennä kotoa myöskin kaupungille, rautatieasemalle ja moneen muuhunkin paikkaan. No, kouluni on toisella puolen kaupunkia (n. 20min pyörällä), joten koulureitin opittuani on samalla jäänyt päähän muitakin paikkoja. Kaupunkituntemukseeni on myös auttanut host-siskoni kanssa kulkeminen koulumatkoilla. Hän menee harvoin täysin samaa reittiä, vaihtelua kuulema. :)

Kouluni pääaulan paperiveistos pysyy ihme kyllä ehjänä.
Seinällä on katoliselle koululle tyypillinen asia: risti

Viime keskiviikkona pyöräilin pianotuntini jälkeen kuvataidekouluun. Ryhmä on pieni viiden tytön ryhmä. (5+minä+opettaja) Otimme maalaustarvikkeet mukaan ja lähdimme viereisen Dortmund-Ems-kanaalin varteen maalaamaan maisemia. Kauniita maisemia, jota emme osanneet maalata. Yritimme sentään ja hauskaa meillä oli. Torstaina kävin taas pari tuntia laulamassa katolisen kirkon kuorossa vanhempien ihmisten kanssa. Perjantaina menin koulun kuoroon ja sain pitää mukavaa suurehkon tyttölauman kanssa.

Kuvataidekoulun sisäänkäynti

Ich möchte Deutsch lernen

Kohta on mennyt kaksi viikkoa Saksassa. Nyt loppuviikosta olen alkanut jo ymmärtämään paremmin ja saan tuotettua välillä jo lauseita. Pystyn esimerkiksi ruokapöydässä osallistumaan keskusteluun enkä ole enää kuin kuuro. On mahtavaa huomata ymmärtävänsä ihmisiä. :)

Koulussa on välillä turhauttava olo kun ei ymmärrä opetusta. Luokkakavereiden puhetta ymmärrän melko paljon, mutta he eivät käytäkään yleensä kummallisia ja minulle outoja sanoja. Englanninopettaja tuli yhden tunnin jälkeen puhumaan minulle englantia. Tuijotin häntä varmaan ihan hölmistyneenä, kun en ymmärtänyt. Pyysin häntä puhumaan saksaksi ja sitten ymmärsin. Yleensä, jos joku saksalainen puhuu minulle englantia, vastaan hänelle silti saksaksi. Ich kann nicht gute Deutsch sprechen aber ich Deutsch lernen möchte.

Tällä viikolla minulla oli ensimmäinen pianotunti ja kuorokerta täällä saksassa. Tässä perheessä käy kerran viikossa soitonopettaja kotona ja jokaisella on vuorollaan kolmen vartin tunti. Jokaisella tarkoitan kaikkia muita paitsi perheen isää. Muut saavat pianotunteja, mutta mama soittaa harmonikkaa. Kuoro, jossa käyn, on katolisen kirkon kuoro. Siellä on noin 50 laulajaa ja keski-ikä on luultavasti lähellä kuuttakymmentä. Nuorimpana oleminen ei kuitenkaan haittaa, koska laulaminen on pääasia

En tiedä, mikä minua kiehtoo tässä kotipihan majassa. Das ist schön :)

Kävimme äsken isossa eläinkaupassa. Perheeseen ollaan ostamassa akvaariota, joten kävimme katsomassa akvaarioita. Tosiasiassa katselimme kaikkea muutakin. Host-veljeni haluaisi myös linnun, joten me muut saimme kuunnella hänen maanittelujaan. Lintua ei vielä ainakaan ole taloon tullut. Ulkona kylläkin kuuluu ja näkyy lintuja, mutta ne eivät kuulema riitä. Täällä on muuten paljon sepelkyyhkyjä. Sepelkyyhkyt ääntelevät hauskasti.

Ensimmäisiä päiviä

Das ist Sonntag jetzt.

En oo ollu Saksassa vielä viikkoakaan, mutta silti lähdöstä tuntuu olevan ikuisuus. Eilen iski ikävä. Ikävä oli jopa sitä menoa ja meininkiä, tai juuri sitä. Minulla on siis kotona Suomessa seitsemän nuorempaa sisarusta. Onneksi minulla on täälä Saksassakin sisaruksia niin en tylsisty yksinäisyyteen. Jonas kylläkin kysyi eilen, että olenko tylsistynyt.

Alkuun tuntui, etten ymmärrä mitään, mutta aika nopeasti oppii, kun on pakko. Englanti ei minulta oikein suju, joten kommunikoin heikolla saksallani. :D Mama ja Lucas ovat useamman kerran rohkaisseet minua puhumaan enemmän ja lauseita. He uskovat, että opin saksankielen vielä. Se rohkaisee.

Host-vanhemmat ja -veljet tulivat hakemaan minut lentokentältä :)
Takana oleva poika on Lucas ja Jonas on edessä.

Olen ehtinyt olla sakasalaisessa koulussa jo kaksi päivää. Kouluni on Franziskus Gymnasium ja luokka 10d. Franziskus on katolinen koulu, jossa käveleskelee nunna ympäri koulua. Niin kuin Suomessakin, täällä oli koulunaloitushartaus tai jokin vastaava. Aamun ensimmäisen tunnin aluksi yhdytään aina yhteiseen rukoukseen ja luokissa on risti seinällä. Yksin en joudu koulussa olemaan, koska luokallani on 30 oppilasta, joista löytyi jo ensimmäisenä päivänä kolme kaveria.

Kuljen kouluun pyörällä host-siskoni Felician ja hänen ystäviensä kanssa. Saan käyttää Andrean pyörää, koska Andrea seikkailee maailmalla. En muista, missä hän on nyt, mutta parin viikon kuluttua hän menee Chileen.

Uusia tuulia

Oli maanantai-ilta, kun lähdin Suomesta. Hyvästelin perheeni Tampere-Pirkkalan lentoasemalla ja lähdin lentoon kohti Bremeniä. Bremenistä minua tuli hakemaan host-vanhemmat ja host-veljet. Alusta asti tuntui kuin olisimme tunteneet aina, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan.

Ich habe hier zwei Gast-Bruder und zwei Gast-Schwester. Eli neljä sisarusta, mutta vanhempi veli lähtee parin viikon päästä vuodeksi USA:an ja vanhempi sisko lähtee myös vaihto-oppilaaksi. Minulle jää tänne veli ja sisko, jotka ovat minulle tärkeitä. Felicia on 11-vuotias ja Jonas täytti viime viikolla 13. Jonaksen kanssa olen paljon kotona. Näiden muutaman päivän aikana olemme ehtineet tehdä vaikka mitä. Felician kanssa kuljen koulumatkat eli pyöräilyä noin 5km yhteen suuntaan. Felicia on kannustanut minua lukemaan saksaksi ja olenkin lukenut hänelle Felix-kirjaa.

Saksassa on hyvää ruokaa ja ainut mitä todella kaipaankin (meinasin kirjoittaa vermissen) on ruisleipä. Onhan niitä muitakin hyviä leipiä onneksi.

Soittoharrastustani ei tarvinnut jättää, koska tässä perheessä on kunnon flyygeli. :D On tässä talossa myös piano, viulu, harppu, pasuuna, kitara jaja en muista enempää. Koko perhe hallitsee pianonsoiton ainakin joten kuten. Musikaalinen poppoo. :)

Sanon perheen äitiä mamaksi. Osittain syynä on se etten osaa sanoa hänen nimeään, Edelgard. Osittain se johtuu suhteesta, joka minulla on häneen. Mama huolehtii minusta kuin lapsesta ja kysyy päivittäin kuulumisia ja juttelee paljon kanssani. Oman äitini siellä Suomessa ehkä lukee tätä, joten sanon, että hän on kuitenkin rakkaampi. :)

En saanut liitettyä tähän kuvia, mutta yritän sitten muihin. Täytyy mennä tervehtimään Hollannista asti tulleita vieraita.