Tekeminen ei lopu

Huomasin juuri, etten ole sitten loppiaisen jälkeen blogia kirjoitellut. On vaan elämä alkanut täyttymään kaikesta muusta, muusta kiinnostavammasta. Ensinnäkin olen saanut ystäviä ja luokkatoverini puhuvat jopa minulle. Olin ensimmäisen puoli vuotta luokka-asteella kymmenen, mutta olin siellä hyvin yksinäinen. Saattoipa kahden vuoden ikäerokin vaikuttaa. Nyt olen seuraavalla luokka-asteella, joka toimii kurssisysteemeillä kuten suomalainen lukio. Aika pitkälti minulla on ystäväni kanssa samat kurssit. Kuvaamataitoa on neljä tuntia viikossa, mikä on aivan mahtavaa. Tänään kirjoitimme kolme ensimmäistä tuntia kuvaamataidon koetta, jossa piti tehdä analyysi parista taideteoksesta, patsaista. Minäkin sain siihen muutaman sivun, vaikka ensin tuntui, etten osaa mitään.

Maanantait on ainoita vapaita iltapäiviä. Ei harrastaminen silti mitenkään raskaalta tunnu, koska koulusta ei minulta vaadita muuta kuin oppitunneille osallistumista. Ei minun siis edes kokeita tarvitse kirjoittaa eikä läksyjä tehdä paitsi pakolaisille ja maahanmuuttajille sunnatuissa saksan- ja englanninryhmässä. Viime viikolla tekemät saksankokeet saimme tänään takaisin ja sain täyden ykkösen (täysi kymppi suomalaisittain). Englannintunteja pakolaisille ja maahanmuuttajille pitää itsekin Yhdysvalloista muuttanut naisopettaja. Onneksi englanninopettaja on yksi mukavimmista opettajista ja naispuolinen, sillä minun lisäkseni ryhmään kuuluu kahdeksan pakolaispoikaa Syyrian, Afganistanin ja Iranin alueilta. Joskus tuntuisi helpommalta mennä vaikka politiikan tunnille kuin poikalauman kanssa englantia oppimaan. Politiikka on jostain syystä yksi vaikeimmista aineista eikä saksaksi tunnu ollenkaan menevän.

Täällä hämmästellää nopeata kielenoppimistani eikä monikaan usko minun olleeni täällä alle seitsemän kuukautta. Onhan minulla paljon saksantuntejakin. Koulussa on joka päivä tuplatunti ja kahdesti viikossa käyn iltakoulussa puolitoista tuntia saksaa oppimassa. Laulan koulun kuorossa, josta lausumista olen melko paljonkin oppinut. Laulan myös kirkon kuorossa. Musiikkisanastoa on kertynyt soittotunneista, jonka yhteydessä teemme myös teoriaa. Kuvataidekoulussa tulee välillä melkein enemmän puhuttua kuin taiteiltua, joten sieltäkin se kieli tarttuu. Tässäpä tuli samalla kerrottua melkein kaikki harrastukset. Edellä mainittujen lisäksi harrastan vielä karatea ja minut tuntevat tietävät kuinka kova olen lukemaan. Luen niin saksaksi kuin suomeksikin.