Muutosta ja muuttoa

Kaksi viikkoa sitten sunnuntai-iltapäivällä kokosin viimeisetkin tavarani kasaan, kannoin ne autoon ja hyvästelin rakkaan host-siskoni. Host-vanhempieni kanssa suuntasimme kaupungin toiselle laidalle melko lähelle koulua punatiilisien omakoti- ja rivitalojen väliin. Sieltä löytyi seuraava host-perheeni ja kotini. Rotaryn vaihto-oppilailla on 3-4 perhettä, yleensä. Viivyin ensimmäisessä perheessä kuitenkin tuplatun ajan kissa-allergiani takia. Seitsemän kuukautta on pitkä aika ja siinä ajassa ehtii sulkea ihmisiä sydämeensä. Ero oli siis vaikea, mutta ei niin vaikea kuin kotimaasta lähtö.

Nykyinen perheeni on oikein mukava myös. Vanhempien lisäksi kotona asuu 19-vuotias tänä keväänä ylioppilaaksi kirjoittava poika ja 14-vuotias tyttö. Perheen keskimmäinen lapsista, tyttö hänkin, on vaiho-oppilaana Texasissa. Perheen kultainennoutaja Alvin on myös täysin perheenjäsen. Alvin ei hauku lähes ikinä, kerran olen kuullut hänen haukahtavan. Host-isääni olen tutustunut paremmin lenkeillä. Alvinin kanssa pitää käydä kolmesti päivässä kunnon lenkki ja lähden mielelläni kävelemään metsään. Kaloja perheessä on myös kahden akvaarion verran.

Koulumatkaa ei minulla enää ole viittä kilometriä kuten edellisestä perheestäni. Se matka muuten pyöräiltiin joka säässä kaatosateesta ja peilijäästä helteisiin asti. Nytkin pyöräilen joka säässä kouluun, mutta matkaa on vain kilometrin verran. Hyvä ystäväni asuu seuraavalla kadulla, joten en kulje enää koulumatkojani yksin.

Host-äitini askartelee paljon ja nuo roikkuvat paperipallot
ovat hänen tekemiään.

Suomenlipulle oli katottu oikeat
suhdemitat.

Tottahan tämä on.

Näköjään tulee sairaana päivitettyä enemmänkin blogia. Olin ensin muutaman päivän kotona vilustumisen takia, mutta eilen sain siihen päälle vielä mahataudin. Host-siskonikin on mahaudissa ja hän sen luultavasti minuun tartuttikin. Terveitä päiviä odotellessa.

Karneval und Babyschower

Karnevaaleista onkin jo jonkin aikaa, mutta sain vasta nyt aikaiseksi kirjoittaa niistä. Helmikuun viimeisenä maanantina juhli koko Saksa minulle tuntemattomaksi jääneestä syystä. Jopa tässä pienessä kotikaupungissani oli paraatikulkue. Kaupunki oli niin täynnä väkeä, ettei edes joulumarkkinoilla, syksyn kaupunkijuhlassa tai lokakuujuhlilla ollut niin paljon. Suurin osa oli pukeutuneina seuraamassa paraatikulkuetta ja nappaamassa ilmassa lentäviä makeisia ja pikkutavaroita, joita paraatikulkuueessa mukana olevat heittelivät. Musiikki soi kovalla lähes jokaisesta vaunusta tai parista mukana kulkevasta orkesterista.

Päivä oli melko kylmä, mutta vaatetuksesta sitä ei kovinkaan huomannut. Jäätelökioskit olivat kuitenkin niitä yksiä harvoja avoinna olevia paikkoja baarien ja muutamien ravintoloiden lisäksi. Jokainen kauppa oli sen maanantain kiinni, mutta kukapa silloin olisikaan malttanut shoppailla.

Lisään tähän alle joitain kuvia.

Tanssiryhmä paraatissa

Ystävän (sammakkoprinsessan)
kanssa karnevaaleissa

Kotipihalla lähdössä

Orkesteri

Traktoreitten perässä olevista vaunuista
heitettiin tavaraa makeisista korvakoruihin.

Saman viikon lauantaina juhlimme host-perheeni kotona babyschoweria paragualaiseen tapaan, koska tuleva äiti kuten lähes jokainen vieraskin oli Paraguaista kotoisin. Vaaleanpunaisen koristelun mukaan tuleva lapsi olisi tyttö. Nimikin hänellä oli jo: Giuliana. Koko lauantai meni leipoessa, siivotessa ja koristelussa. Siivoamista ei tietenkään ollut paljon, koska tarkka ja tunnollinen siivooja/pyykkääjä käy kolmesti viikossa. Kuuden aikoihin alkoi tulla porukkaa. Yhdellä naisista oli pieni alle parin kuukauden ikäinen poika mukana, jonka babyshowerissa olin ennen joulua. Hoidin tuota pientä nyyttiä suurimman osan illasta naisten jutellessa. En kuitenkaan ymmärtänyt juttelusta lähes yhtään, koska he puhuivat paljon espanjaa, äidinkieltään. Olen oppinut jonkin verran espanjaa näiden seitsemän kuukauden aikana, mutta juttelukaveriksi ei minusta sillä kielellä ole, vielä. Haaveeni on oppia espanjaa. :)

Tuleva äiti vaalenpunaisen keskellä