En oo ollu Saksassa vielä viikkoakaan, mutta silti lähdöstä tuntuu olevan ikuisuus. Eilen iski ikävä. Ikävä oli jopa sitä menoa ja meininkiä, tai juuri sitä. Minulla on siis kotona Suomessa seitsemän nuorempaa sisarusta. Onneksi minulla on täälä Saksassakin sisaruksia niin en tylsisty yksinäisyyteen. Jonas kylläkin kysyi eilen, että olenko tylsistynyt.
Alkuun tuntui, etten ymmärrä mitään, mutta aika nopeasti oppii, kun on pakko. Englanti ei minulta oikein suju, joten kommunikoin heikolla saksallani. :D Mama ja Lucas ovat useamman kerran rohkaisseet minua puhumaan enemmän ja lauseita. He uskovat, että opin saksankielen vielä. Se rohkaisee.
 |
| Host-vanhemmat ja -veljet tulivat hakemaan minut lentokentältä :) Takana oleva poika on Lucas ja Jonas on edessä. |
Olen ehtinyt olla sakasalaisessa koulussa jo kaksi päivää. Kouluni on Franziskus Gymnasium ja luokka 10d. Franziskus on katolinen koulu, jossa käveleskelee nunna ympäri koulua. Niin kuin Suomessakin, täällä oli koulunaloitushartaus tai jokin vastaava. Aamun ensimmäisen tunnin aluksi yhdytään aina yhteiseen rukoukseen ja luokissa on risti seinällä. Yksin en joudu koulussa olemaan, koska luokallani on 30 oppilasta, joista löytyi jo ensimmäisenä päivänä kolme kaveria.
Kuljen kouluun pyörällä host-siskoni Felician ja hänen ystäviensä kanssa. Saan käyttää Andrean pyörää, koska Andrea seikkailee maailmalla. En muista, missä hän on nyt, mutta parin viikon kuluttua hän menee Chileen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti