Oli maanantai-ilta, kun lähdin Suomesta. Hyvästelin perheeni Tampere-Pirkkalan lentoasemalla ja lähdin lentoon kohti Bremeniä. Bremenistä minua tuli hakemaan host-vanhemmat ja host-veljet. Alusta asti tuntui kuin olisimme tunteneet aina, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan.
Ich habe hier zwei Gast-Bruder und zwei Gast-Schwester. Eli neljä sisarusta, mutta vanhempi veli lähtee parin viikon päästä vuodeksi USA:an ja vanhempi sisko lähtee myös vaihto-oppilaaksi. Minulle jää tänne veli ja sisko, jotka ovat minulle tärkeitä. Felicia on 11-vuotias ja Jonas täytti viime viikolla 13. Jonaksen kanssa olen paljon kotona. Näiden muutaman päivän aikana olemme ehtineet tehdä vaikka mitä. Felician kanssa kuljen koulumatkat eli pyöräilyä noin 5km yhteen suuntaan. Felicia on kannustanut minua lukemaan saksaksi ja olenkin lukenut hänelle Felix-kirjaa.
Saksassa on hyvää ruokaa ja ainut mitä todella kaipaankin (meinasin kirjoittaa vermissen) on ruisleipä. Onhan niitä muitakin hyviä leipiä onneksi.
Soittoharrastustani ei tarvinnut jättää, koska tässä perheessä on kunnon flyygeli. :D On tässä talossa myös piano, viulu, harppu, pasuuna, kitara jaja en muista enempää. Koko perhe hallitsee pianonsoiton ainakin joten kuten. Musikaalinen poppoo. :)
Sanon perheen äitiä mamaksi. Osittain syynä on se etten osaa sanoa hänen nimeään, Edelgard. Osittain se johtuu suhteesta, joka minulla on häneen. Mama huolehtii minusta kuin lapsesta ja kysyy päivittäin kuulumisia ja juttelee paljon kanssani. Oman äitini siellä Suomessa ehkä lukee tätä, joten sanon, että hän on kuitenkin rakkaampi. :)
En saanut liitettyä tähän kuvia, mutta yritän sitten muihin. Täytyy mennä tervehtimään Hollannista asti tulleita vieraita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti