Berliinistä kuvia

Viimeiset kaksi yötä saksanmatkastamme vietimme Berliinissä. Berliini on kaunis kaupunki, mutta myös historiallisesti kuuluisa. Kaupunkia voisi melkein sanoa toisen maailmansodan keskukseksi. Onhan Berliini myös ollut jaettuna kahdelle valtiolle muurilla. Kävimme matkamme aikana muutamassa museossa, joista sain paljon mielenkiintoista ja uutta tietoa.

Parlamenttitalo (sekä suomenlippu ja minä)

Berliinissä kiertelimme aamupäivästä bussilla pari tuntia oppaan kanssa. Loppupäivä olikin vapaa-aikaa, tai melkein koko loppupäivä. Puoli viideltä oli tunnin kierros parlamenttitalossa, johon pääsi vain passin kanssa. Sisäänmenoaikamme oli puolelta ja turvatarkastusten takia aika oli tarkka. Joten, jos myöhästyi, ei päässyt sisälle. Minä ja kaksi kolumbialaista ystävääni myöhästyimme muutaman minuutin, joten parlamenttitalo jäi minulta näkemättä. Olimme ihme kyllä ainoat myöhästyjät, vaikka latino-amerikkalaiset ovat tavallisesti aina myöhässä ja suurin osa vaihtareista on latinoja. No, ovat kolumbialaiset ystävänikin latinoja. :)

Brandenburgin portti

Pahoittelen erittäin huonoa kuvaa Brandenburgin portista. Jostai syystä en saa niitä muita kuvia. Kuvista olen huomannut tämän olevan iso, mutta todellisuus oli jotain aivan muuta. Se on valtava. Portti on rakennettu Berliininmuurin murruttua yhdistämään Länsi-Saksa ja DDR. DDR tarkoittaa muuten Deutschland Demokratische Republik, vaikka ei demokraattiseksi sitä ei voi sanoa, päinvastoin. Demokratia-sana valtion nimessä yritti vain olla hämäystä. Brandenburgin portti ei ole aivan siinä, missä Berliininmuuri oli. Muuri meni suunnilleen kuvassa näkyvän katuvalon kohdalta. Asfalttitiessä on muurin paikalla kivetys, joten paikan huomaa selvästi.

Jokin ihmeellinen sokkelo.

Toisessa maailmansodassa lähes
kokonaan tuhoutunut kirkko.

Tuhoutuneen kirkon ehjän osan seinämaalaus.

Joki ja toisella puolen pylväskäytävä.

Tämä on juutalaisten moskeija tai joku vastaava.

Saksasta löytyy paljon hienoja
suihkulähteitä.

Die Statue

Universiteetin sisääntuloportti

Humboldt Universität Berliinin keskustassa

Kävimme matkamme aikana myös yhdellä keskitysleirillä, mutta sieltä minulla ei valitettavasti ole kuvia. Olin ehkä liian järkyttynyt ottaakseni yhtäkään kuvaa. Kävelin vain hiljaisuuden vallitessa alueella, jossa toisen maailmansodan aikaan kuoli järjetön määrä ihmisiä. Tuota lukua en enää muista, mutta nelinumeroinen se taisi olla. Kaikki keskitysleireistä kuulleet tietävät niiden olevan kamalia paikkoja. Minäkin  tiesin sen, mutta todellisuus on aina pahempi. Alue oli melko pieni, mutta siellä oli asunut kerralla jopa tuhansia ihmisiä. Mietin, miten sinne on voinut edes mahtua niin paljon väkeä. Leiriä ympäröivä korkea piikkilanka-aita oli vielä osittain tallella. Asuinparakeista oli enää perustukset ja siellä täällä muuteme matala seinänpätkä. Parakkeja oli ollut liki 80, joista kaksi oli jäljellä ja nekin osittain uudelleenrakennettuina. Parakit olivat kaikki 10m leveitä, 2m korkeita ja 30-40m pitkiä. Yhteen parakkiin ängettiin useampia kymmeniä ihmisiä. Asuinparakeissa oli hyvin ohkaiset seinät eikä minkäänlaista lämmitystä.