Varmasti moni tulee hyvin juttuun pakolaisten kanssa ja on jopa ystävyyttä. Minulle pakolaisuus oli ennen lähinnä luettua ja kuultua tietoa, mutta en ole ollut koskaan pakolaisia vastaan kuten monet suomalaisista. Täällä Saksassa pakolaiset ovat kuitenkin osa elämääni. Ystäväpiirini ei ole kovinkaan laaja, mutta lähes kaikki ystäväni ovat pakolaisia. Pakolaiset elävät hetkessä käyden haastatteluissa ja odottaen päätöstä siitä saavatko he jäädä maahan vai eivät. Joskus päätökset ovat valitettavasti kielteisiä, mutta myönteisen päätöksen tullessa on juhlan aika. Tänään oli juhlan aika.
Wir bleiben in Deutschland!
Näin luki taululla, kun tänään kolmannella tunnilla astuin erityisluokkaan. Erityisluokassa siis pidetään saksan- ja englannintunteja maahanmuuttajille. Tämän taululla olevan tekstin oli kirjoittanut Iranista pakolaisena tullut ystäväni. Hänen vanhempansa ovat lähteneet Afganista pakolaisina Iraniin ja nyt koko perhe on pakolaisina Saksassa. Luin tekstin monta kertaa, mutta tajusin sen vasta, kun ystäväni tuli halaamaan minua. Eilen oli tullut päätös, että he saavat jäädä Saksaan. Kaksi vuotta he ovat kuitenkin vielä niin sanotusti valvottuja, mutta sitten he ovat täysin saksalaisia. Tai niin täysin saksalaisia kuin afganistanilainen voi olla. Ystäväni ja hänen veljensä olivat tuoneet karkkia ja pidimme pienet juhlat tunnin alkuun. Jos päätös olisi ollut kielteinen, he olisivat todennäköisesti jo jouluna poissa Saksasta. Kuinka iloinen olenkaan, kun rakkaan ystäväni ei tarvitse palata sinne, missä hänen elämänsä olisi kuin vankilassa olemista. Olen toki siitäkin iloinen, että saan pitää hänet täällä.
Kaikille ei käy kuitenkaan noin onnellisesti. Yhdet suunnilleen minun ikäiseni syyrialaiset veljekset ovat olleet Saksassa jo kolmisen vuotta, mutta päätöstä ei ole vieläkään kuulunut. Toinen heistä on sanonut, että kielteinen päätös tulee hitaammin kuin myönteinen, koska ei haluta tuottaa pettymystä. Kolme 9-13-vuotiasta afganistanilaista siskosta pelkää päivää, jolloin kielteinen päätös tulee. En kuitenkaan usko, että heitä lähetetään takaisin afganistaniin, joka on yksi vaarallisimpia maita. Tytöt itse sanovat kuitenkin toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti