Ajattelin tänne tullessani, että joulu olisi täällä varmasti hyvin samanlainen kuin rakkaassa kotimaassa. Ehei, ei sinne päinkään tai enhä vähän sinne päin, mutta vain vähän. No oikeastaan tarkoitan tällä nyt joulunalusaikaa, koska saksalaista joulua en ole vielä elänyt. Silloin kuin Suomessa juhlitaan itsenäisyyttä hartain menoin ja kynttilöin, juhlivat saksalaiset Nikolauspäivää. Viidennen päivän iltana jokainen laittaa puhtaan kenkänsä (joskus myös lautasen) jollekin selkeälle paikalle. Me pystytimme kuuden kengän kenkärivin takan eteen. Seuraavana aamuna kengät olivat aivan täynnä. Eli mitä isompi kenkä, sitä enemmän lahjoja. Pääosin kengästä löytyi suklaata ja jokaisella oli suklaanikolaus (suklainen joulupukki). Suklaan lisäksi siellä oli myös jotain pientä ja tarpeellista, minulla lämpimät sukat. Vaikka luulisi Suomessa tarvitsevan lämpimiä sukkia, ei minulla niitä jostain syystä ole aiemmin ollut.
Koulussa kierteli Nikolaus jakamassa isoja suklaanikolauksia kirjeiden kera. Jokainen oli viikkoa aiemmin saattanut kirjoittaa kirjeen saajan nimen ja luokan kera ja viedä sen koulun toimistoon. Nyt sitten jaeltiin niitä kirjeitä suklaan kera. Sain yhden. Siinä luki: "Parhaalle host-siskolle". Arvasin kysymättäkin sen olevan host-veljeltäni. Ihana ele. Kaikille saksantunneilla erityisopetuksessa käyville järjestettiin Nikolaus-juhla. Meitä oli noin kolmekymmentä opettajat mukaanlaskettuina. Lähes kaikki olivat pakolaisia, vain kaksi muuta ja nekin vaihtareita. Söimme herkkuja, lauloilemme ja pidimme muuten vain mukavaa yhdessä. Illalla oli Lingenin Rotaryn joulujuhla, joka oli tarkoituksella järjestetty Nikolauspäiväksi. Juhlassa oli ohjelmaa, jonka järjestämisessä me kolme Lingenin vaihtaria olimme mukana. Järjestimme arpajaiset ja annoimme klubin kahdelle pääjäsenelle kiitokseksi piparkakkutalot, jotka olimme itse tehneet. Meillä oli myös pieni musiikkiesitys. Lauloimme "Jouluyö juhlayö" äidinkielillämme eli suomeksi ja espanjaksi sekä tietysti saksaksi. Soitin huilulla ja chileläinen vaihtaripoika säesti kitaralla. Olimme myös pukeutuneet: chileläispoika Nikolaukseksi, kolumbialaistyttö Nikolauksen rouvaksi (niin kuin joulupukki ja joulumuori) ja minä olin täysin valkoisena enkelinä. Puvutkin heijastivat kotimaiden kulttuuria. Enkeli rauhallista joulua viettävään Suomeen ja Nikolaus ja hänen rouvansa eksoottiseen Etelä-Amerikkaan.
Minulla on täällä oma joulukalenteri, joka koostuu 24:stä pienestä katon kautta avattavasta pahvitaloista. Host-sisaruksillani on myös kummallakin omat joulukalenterit: pieniä pahvikuusia toisella ja toisella pahvitötteröitä. Adventtina sytytetään aina yksi uusi kynttilä kuten Suomessakin. Lisäksi monessa perheessä jaetaan adventtilahjoja ja host-perheessäni tehdään niin. Eli jokainen joulukuun sunnuntai saa pienen paketin, jossa on jotain pientä ja hyödyllistä. Laskettelukypärä ja -lasit eivät kylläkään olleet kovin pikkuinen lahja, mutta tarpeellinen lahjan saajalle, host-veljelleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti