Endlich Weihnachten

Joulu voi olla hyvinkin erilaine, vaikka näin lähellä ollaankin. Jouluaattoaamu alkoi minulla harmaana ja jatkui valitettavasti koko päivän. Aamulla tavallisen aamupalan jälkeen leivoin pipareita ja piparkakkumaustetta olikin äitini onneksi lähettänyt Suomesta ennen heidän muuttoaan. Aatonaattona olin tehnyt pienen piparkakkutalon host-siskoni kanssa. Päivästä laitoimme tuuhean aidon kuusen olohuoneeseen punaisten pallojen ja oikeiden kynttilöiden kera. Kuusta piti ensin lyhentää, koska emme kuusta ostaessamme olleet muistaneet ottaa korkeuksia huomioon. Toiselta puolen kuusi oli painavampi, joten se piti tukea pystyyn naruilla. Hupaisimmat kuusenkoristeet olivat muutama makaroneista tehdyt ja valkoiseksi maalatut enkelit sekä koristekurkku. Kyllä, luit aivan oikein: kurkku. Kun kuusi on koristeltu, laittaa äiti kuuseen huomaamattomasti kurkun. Joka sen ensimmäisenä huomaa, saa jonkin pienen yllätyslahjan. Tuli joulupuuron manteli siitä mieleen. Kurkunetsinnässä ei vain tule syötyä itseään riisipuurosta ähkyyn. :D

Iltapäivällä vaihdoimme siistit vaatteet, no melkein juhlavaatteet, ja lähdimme kirkkoon. Host-perheeni käy viereisessä kaupungissa evankelisessa babtistikirkossa, joka on oikeastaan sama kuin helluntaiseurakunta Suomessa. Olen jo pitkään laulanut yhteislauluissa mukana, mutta jouluaattona lauloin ensimmäisen (ja ehkä ainoan) kerran edessä. Lauloin host-siskoni kanssa hyvin paljon tekstiä sisältävän joululaulun "Was hat wohl der Esel gedacht in der Heiligen Nacht" (Tässä linkki tuohon lauluun: https://www.youtube.com/watch?v=wkpiPxHFLv4) . Laulun on tehnyt saksalainen musiikin- ja saksanopettaja, joten sanoitus ei ollut yksinkertaisemmasta päästä. Duettomme onnistui kuitenkin hyvin. Myöhemmin kuulin, että suomalainen aksenttini oli kuulunut tarkkaan kuunneltaessa. :D Täällä kaikki tai lähes kaikki sanovat sitä suloiseksi aksentiksi, joten eipä se varmaankaan haitannut.

Kotona teimme ruuan ja söimme. Alkuruuaksi oli makaroonikeittoa eli makarooneja maustetussa liemessä. En ymmärrä, miten joku syö sitä juhlaruuaksi, kun minulle se ei oikein muutenkaan maistu. Pääruuaksi oli rakletteja eli keskellä pöytää oli kuuma sähköinen "kivilaatta". Ei siis oikeasti kivilaatta, mutta siinä päällä paistetaan ruokaa. Kaikilla oli oma nyrkin kokoinen pannu, jolla saattoi paistaa juuri haluamaansa ruokaa. Tarjolla oli juustoja, makkaroita, sieniä ja kasviksia. Pääruoka oli hyvää, mutta ei kuitenkaan mitään erityistä. Rakletteja söimme jo kolmannen kerran joulukuussa. Kummallinen jouluruoka ei meinannut mennä alas ikävän ollessa niin kova. Ruokaakin on ikävä, kun täällä on aika erilaista syömistä. Ruokailun jälkeen lauloimme yhdessä muutamia joululauluja ja luimme jonkin joulusadun. Host-sisarusteni painostuksesta avasimme lopulta lahjat yksi kerrallaan kaikkien seuratessa vierestä. Sekin oli erilaista siihen tottumaani lahjojen avaamiseen, jolloin kaikki on yhtä ihanaa sekasortoa. Lahjat avattuamme söimme suklaamoussea jälkiruuaksi. Ilta meni lahjoilla leikkiessä ja pelatessa. Myöhemmin illalla skypettelin hieman perheeni kanssa, mutta he olivat juuri aloittamassa jouluruokailua, joka heilläkin oli tällä kertaa erilainen. Lähdimme käymään keskustan evankelisessa kirkossa myöhään illalla. Lähtiessä saimme kaikki pilttipurkeista tehdyt rauhankynttilät mukaamme.

Puolenyön aikoihin soitin perheelleni maapallon toiselle laidalle ja skypettelimmekin pari tuntia. Minulla oli yö, mutta siellä vasta iltapäivä. Luimme yhdessä jouluevankeliumin. Tai oikeastaan minä luin ja muut kuuntelivat. En ole kertaakaan skypetellessä nähnyt sisaruksiani niin hiljaisina ja rauhallisina. Kiitos. :) Lahjojen avaaminen koitti kuitenkin. Hiljaisuus häipyi, mutta sehän kuuluu asiaan varsinkin isommassa porukassa. Minulle tultiin näyttämään luultavasti lähes kaikki lahjat siihen skypekameran eteen. Yksi kävi näyttämässä samaa lelua useampaan kertaan ja toinen yritti heilutella sohvalla jotain toista lelua. Pikkusisko sai lasten tabletin ja näytteli sitä minulle. Nuorimmainen taapersi ympäriinsä joulutouhua ihmetellen, mutta selvästi onnellisena. Välillä tavaraa tuli niin paljon ja nopeasti kuvaan, etten ehtinyt edes tajuta, mikä se oli. Ehkä pääasia oli, että saimme viettää joulusta edes jonkin aikaa yhdessä. Pahin ikävä helpottui ja pala kurkusta katosi.

Ensimmäisenä joulupäivänä muut lähtivät sukulaisille kylään. Valitettavasti siellä oli kissa, joten en allergiani takia edes lähtenyt sinne. Jäin päiväksi kotikaupunkiini paikallisen "kummini" jo yli 70 vuotiaan mummon luokse. Minulla oli oikein mukava päivä. Kävimme kahvilla yhdessä perheessä ja illalla menimme konserttiin siihen kirkkoon, jossa olin jouluaattona. Tapaninpäivänä pelailimme kotona rauhassa. Oikeastaan minulla oli näin jälkikäteen katsottuna mukava joulu, vaikka jouluaattona sanoin lentäväni perheeni luokse.